PS2-arvostelu

"No vihdoinkin Capcom ja Mikami", sanoisivat monet Resident Evil fanit Resident Evil 4:esta. Todella maineikas Resident Evil-sarja on edennyt monta askelta eteenpäin, etenkin pelattavuuden ansiosta uudessa osassaan. Tällä kertaa ei ole zombieita, ei puuduttavaa Umbrella-yhtiötä, eikä tuota "iki-ihanaa" viruspölpötystä (sarkasmia).

Tarina
Tarina lähtee käyntiin kun Resident Evil 2:esta tuttu Leon S. Kennedy saapuu espanjalaiseen kyläpahaseen, kahden muun töykeän espanjalaispoliisin kanssa. Tällä kertaa juoni on muihin RE:hin verrattuna erilainen: Tällä kertaa ei olla "eksytty" mihinkään kartanoon, eikä paeta mistäkään hirviöitten kansoittamasta kaupungista, vaan pelastetaan Yhdysvaltain presidentin tytär Ashley. Heti kun peliä pääsee pelaamaan, koko peli heittää pelaajan eteen paljon "WTF"-tyylisiä kohtauksia. Etenkin maininnan arvoisia ovat nämä uudenlaiset "zombiet", tai no kylähullut, jotka jahtaavat Leonia todella älykkäästi, aina aseiden käytöstä tikapuitten nostamiseen. Välillä kyllä tuntuu että Leon olisi todellisessa hengenvaarassa, sillä näitten todella älykkäitten kylähullujen "apureiksi" ollaan pistetty roppakaupalla sairaanloisia epäsikiöitä kuten potaattisäkkipäinen, moottori sahalla riehuva kylähullu; "vesikauhuisia" koiria; jättiläismäisiä LOTR-kopioita (no saatte selville myöhemmin) ja sen sellaisia otuksia. Tarina on hyvin käsikirjoitettu, paitsi hahmoista oltaisiin voitu tehdä vähän "persoonallisempia", mutta ei se oikeastaan pääasia ole vaikkakin Silent Hillejä pelaan enemmänkin.

Pelattavuus
Nyt tulee kyllä se suurin mainittavin aihe eli pelattavuus. Resident Evil 4:n pelattavuus on rutkasti muuttunut aikaisempien osien jälkeen, joka tottahan toki on hyvä asia. Kamera ollaan suoraan Leonin olkapäälle, josta tähtääminen on helpompaa; tähtääminen mihin vain ruumiinosaan on mahdollista; inventaarioruutu ollaan uudistettu hyvin; aseita pääsee kustomoimaan ja ostamaan (joka on todella hyvä uudistus tähän vanhentuneeseen sarjaan), mutta etenkin mukavin uudistus ovat nämä "reaktio-tyyppiset" kohtaukset, esim. pomovastuksissa tai välinäytöksissä. Niissä täytyy painaa tai joko rämpyttää heti ruudulle ilmestyvää näppäinyhdistelmää mahdollisimman nopeasti, jottei henki lähtisi ärsyttävän nopeasti. Ai niin pelissä on vielä muutamia uudistuksia. Pari uutta asetta, uusia asusteita Leonille ja Ashleylle ja mahdollisuus myös pelata läpipelaamisen jälkeen avautuvaa sivuseikkailua Separate Waysia. Tässä sivuseikkailussa seurataan salaperäisen Ada Wongin omaa näkökulmaa Resident Evil 4:n tarinasta. Jos haluat tietää paljon enemmän RE4:n maailmasta, osta sitten PS2-versio.

Visuaalisuus
Pelin äänet ja grafiikka ovat luotu todella hienosti, etenkin syksyinen metsä on kaunista katseltavaa (etenkin Gamecubella). Äänet aina näyttelemisestä, musiikeista ja efekteistä lähiten ovat todella hyviä. Musiikit luovat hyvän piinaavan tunnelman, pistoolin pauke kuulostaa pistoolin paukkeelta ja kääpiö kuulostaa kääpiöltä (no myöhemmin älyätte). Valitettavasti Gamecuben grafiikka on paljon parempaa kuin PS2:n, mutta onhan PS2:kin versiossa todella hyvät muihin PS2-peleihin verrattuna.

Kokonaisuus
Peli on kokonaisuudessaan mahtava ja pelinvetäisemis aikaankin kertyy about 12-15h. Pikku vikojakin löytyy kuten sivuaskelten puuttuminen ja PS2:n vähän "vanhahtanut" grafiikka. Oikeastaan molemmilla versioilla ei ole paljoakaan eroa, paitsi grafiikat ja muutamat bonukset. Jos haluat kuitenkin mahtavalla grafiikalla varustetun pelielämyksen, valitse GC-versio, mutta jos taas haluaisit muutamilla bonuksilla ja enemmän avautuvan tarinan (Separate Ways), niin hanki PS2-versio. Mutta muista vaikka nämä versiot eroavat toisistaan jonkin verran, se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että sisältäpäin peli on mahtava.

*****/*****

Kuwabara